Vuoden 2010 IHME-taiteilija Susan Philipsz osallistuu 14. kertaa järjestettävään Istanbulin biennaaliin.

Turner-palkittu Philipsz on kiinnostunut äänen ja arkkitehtuurin välisistä suhteista. Sekä vuonna 2010 Helsingin rautatieasemalla toteutunut Kun päivä laskee että nyt Istanbulissa nähtävä installaatio ovat molemmat sidoksissa paikkaan, jossa ne esitetään. ”[Yleisö] tulee tietoiseksi paikasta, aistit herkistyvät ja arkkitehtuuriin kiinnittää huomiota”, Philipsz kuvaa ääniteoksen vaikutusta tilakokemukseen.

Istanbulin biennaalin tämän vuoden teema on suolavesi. Se on vahvasti läsnä kaupungissa, jota halkova Bosporin salmi sekä yhdistää että erottaa kaksi merta ja kaksi mannerta, Euroopan ja Aasian.

Teemansa mukaisesti biennaali ulottuu Istanbulin keskustasta myös sitä ympäröiville saarille. Philipszin teos on installoitu hylättyyn 1800-luvun lopun rakennukseen Marmaran meressä sijaitsevalla Büyükadan saarella.

Philipszin installaation nimi, Elettra, viittaa italialaisen Guglielmo Marconin toisessa maailmansodassa tuhoutuneeseen ja myöhemmin merestä nostettuun tutkimusalukseen. Marconi oli mukana kehittämässä langatonta lennätintä eli radiota, joka mahdollisti jopa valtameren muodostama etäisyyden ylittämisen. Marconissa taiteilijaa kiehtoo myös hänen ajatuksensa siitä, että äänet jäävät elämään ääniaaltoina eivätkä tässä mielessä koskaan lakkaa kokonaan olemasta.

Biennaalissa nähtävä teos koostuu mustavalkokuvista ja monikanavaisesta ääniteoksesta, jossa kuullaan muun muassa vedenalaisia ääniä.

Istanbulin biennaali SALTWATER: A Theory of Thought Forms on avoinna 1.11.2015 saakka.

Katso Susan Philipszin ja Carolyn Christov-Bakargievin keskustelu vuoden 2010 IHME-teoksesta.