”[The Black Monks of Mississippi -ryhmä] oli tavallaan käsitteellinen väline mustasta musiikista puhumiseen. Vuosien kuluessa en enää tarvinnut tätä käsitteellistä fokusta, ja silloin Monksit vapautuivat. Saatoimme keskittyä vain musiikkiin, ja ryhmä toimi alustana, jonka avulla sain mahdollisuuden työskennellä tavalla, joka erosi esineiden tekemisestä: kyseessä saattoivat olla puheaktit, saarnat, valitukset, kielillä puhumiset, löyhästi sanoja muistuttavien äänten tuottaminen. Siinä oli koko nuoruudestani peräisin oleva ilmaisuskaala, josta minulla ei ollut samalla tavoin enää hyötyä, kun en enää käynyt kirkossa.”
– vuoden 2017 IHME-taiteilija Theaster Gates
Kevään festivaalilla IHME-taiteilija Theaster Gates muisteli urallaan kymmenisen vuotta sitten tapahtunutta käännettä. Museonjohtaja Charles Esche, Gatesin keskustelukumppani jo tuolta ajalta, pyysi taiteilijaa kertomaan, miten tämä löysi tavan laajentaa työskentelytapaansa – tavan, joka ei perustunut esineiden tuottamiseen taidemarkkinoita varten.
Gatesin ja Eschen keskustelussa ruoditaan Trumpin ajan Amerikkaa, rinnastetaan mustien kirkot Yhdysvalloissa ja englantilaiset pubit yhteisöllisinä, sosiaalisen kanssakäymisen paikkoina sekä kyseenalaistetaan käsitys yksilöstä taiteellisen toiminnan lähtökohtana, lähtökohtana nimenomaan valkoiselle amerikkalaiselle taiteelle.
Julkaisun teksti perustuu huhtikuisen festivaalin taiteilijahaastatteluun, ja se julkaistaan nyt kokonaisuudessaan myös suomeksi. Verkkojulkaisun teksti on IHMEen YouTubessa aiemmin julkaistua videotallennetta pidempi versio keskustelusta. Julkaisuun pääset klikkaamalla tästä >
Palaa festivaalitunnelmiin
Aiempien vuosien julkaisuiden tapaan uusin IHME-julkaisu esittelee myös kevään festivaalin avainluvut ja festivaalikuvaajien otokset niin tapahtumista kuin yleisötyöprojekteistakin. Lisäksi voit lukea lisää festivaalituotannoista, festivaalipalautteesta tai siitä, millä tavalla IHME tutkii yleisöjään.