Tuoksujen määrittelyä – Katien Patersonin teoksen tieteellisestä taustatyöstä

05/10/2021
Maapallon ensimmäisessä metsässä tuoksui mullalta, kiveltä, suolta, savelta ja leviltä.

Skotlantilaistaiteilija Katie Patersonin IHME Helsinki 2021 -teos To Burn, Forest, Fire koostuu planeettamme ensimmäisen metsän tuoksusta ja ilmastokriisinajan viimeisen metsän tuoksusta. Nämä tuoksut on jalostettu suitsukkeiksi ja ne poltettiin eri puolilla Helsinkiä syyskuun aikana 2021.

Julkaisimme keväällä uutisen, jossa kerroimme teoksen metsien määrittelyyn liittyvästä tieteellisestä taustatyöstä. Tässä artikkelissa kerromme teoksen tuoksujen määrittelyyn liittyvästä tutkimuksesta ja tutkimusmenetelmistä.

Katie Paterson Studio tekee pitkäjänteistä taustayötä tutkijoiden kanssa, joiden toimenkuvat vastaavat kunkin taideteoksen tieteellistä osaamisaluetta. Ideat teoksiin kumpuavat taiteilijan mielikuvituksesta, mutta näiden ideoiden jalostumisen oikeiksi, valmiiksi taideteoksiksi, taataan tieteellisillä tutkimustuloksilla. Lopulta on kuitenkin muistettava, että parhaimmillaankin vastaukset kysymyksiin ovat usein ns. parhaita valistuneita arvioita.

Ensimmäisen metsän tuoksu

Tuoksukokemuksen aiheuttaa jokin kemiallinen yhdiste tai useiden yhdisteiden seos, josta haihtuu molekyylejä ilmaan. Tuoksut on yleensä nimetty aiheuttajansa mukaan, mutta tuoksuille ei ole määritelty tieteellisiä ”perustuoksuja”. Ihminen vastaanottaa tuoksumolekyylit nenän hajuepiteeleissä, joista niiden kemiallinen informaatio kulkeutuu sähköisenä hajuhermoa pitkin aivojen kuorikerroksiin. Ihminen voi tunnistaa yli kymmenentuhatta tuoksua.

Paleobotanisti Chris Berry on erikoistunut devonikauden ensimmäisiin metsiin. Hän suosii keskidevonikautista, New Yorkin osavaltion alueella sijainnutta Cairon metsän valintaa ensimmäiseksi metsäksi ja tähän hänellä on vahva argumentti; yksi sieltä löydetyistä puista, Eospermatopteris (Cladoxylopsida), on alan yleisesti tutkijoiden keskuudessa sovittu ”ensimmäiseksi puuksi”.

Ensimmäiset juurifossiililöydökset ovat matalakasvuisista, köynnöstävistä liekokasveista. Hieman myöhemmin on löydetty todisteista puumaisista kasveista, joilla oli laajat juuristot ja paksut rungot. Fossiilien perusteella voidaan jäljittää metsän puulajeiksi saniaismainen Eosmatopteris-suvun puu, suomupuu (giant clubmoss) ja vaikuttavimmat juurifossiilit jättänyt Archaopteris-suvun siemenkasvien kaukainen esimuoto.

Miltä tuoksui tuossa ensimmäisessä metsässä, jossa ei vielä ollut selkärankaisia eläimiä eikä kukkia? Tutkijoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella päädyttiin seuraavaan kuvaukseen: ensimmäisessä metsässä tuoksui mullalta, kiveltä, suolta, savelta ja leviltä. Edellä mainitut liekokasvit tuoksuvat märältä ruoholta, heinältä ja niissä on havaittavissa aavistus kitkeryyttä. Tuoksun heinäosiossa voi tunnistaa myöhäiskesän ruohoniityn sadekuuron jälkeen; aivan kuin auringon kuivaamat heinäkasvit olisivat kastuneet. Lisäksi tuoksussa on löydettävissä murskattujen lehtien hyvin puhdas, vihreä aromi joka muistuttaa revittyjä salaatinlehtiä.

Viimeisen metsän tuoksu

Katie Patersonin taideteoksessa aikamme viimeiseksi metsäksi valittiin odotetusti Amazonin sademetsä. Amazonin metsiä ja niiden monimuotoisuutta uhkaavat tehomaanviljely, tehokarjankasvatus, energiantuotantolaitokset sekä padot. Amazonin sademetsän katoaminen myös kiihdyttää ilmastokriisin etenemistä: sademetsien myötä häviää merkittävä hiilinielu. Amazonin sademetsäalue on valtavan suuri noin 5,5 miljonaa neliökilometriä. Patersonin projektissa Amazonin sademetsää edustamaan valittiin yksi paikka, Tiputinin biologisen monimuotoisuuden asema Yasunin biosfäärialueella Ecuadorissa.

“Tieteilijät arvioivat, että tässä Amazonian osassa on maapallon korkein lajien tiheys, minkä osoittavat Yasunin alueelta löytyvien kasvien ja eläinten määristä tehdyt tutkimukset. Yasunin alueen 600 lintulajia ja yli 150 sammakkoeläinlajia edustavat näiden lajien monimuotoisimpia yhdyskuntia maailmassa. Tätä täydentävät alueen 4000 tunnettua kasvilajia.” kirjoittaa professori David Haskell teoksen osana toteutetussa tieteellistä taustatyötä valottavassa kirjasessa.

Miltä tässä katoamisvaarassa olevassa, aikamme viimeisessä metsässä tuoksuu? Amazonin sademetsässä tuoksuu muun muassa pieniltä trooppisilta Inga-puilta, märältä savelta, maatuvalta kasvillisuudelta, guavapuun hedelmien makeudelta ja puiden kaarnan muskotilta. Tuoksujen määrittelemiseksi Katie Paterson Studio toteutti kyselyn Tiputinin tutkimusasemalla työskentelevien alkuperäiskansaa edustavien oppaiden kanssa. Kasvillisuuden, puiden ja hedelmien, tuoksujen lisäksi he haistoivat myös eläimiä: mölyapinoiden lehmälaitumen lemua muistuttavan hajun, vyötiäisten  korianteria ja  pilaantuneita vadelmia muistuttavan tuoksun, pekari-villisikojen kokoon keitettyä lientä muistuttavan löyhkän ja jopa purukumilta tuoksuvien luteiden ja hietakiitäjäisten aromin. Aika ihmeellistä, eikö vain?

Tuoksukaaviot löydät myös täältä >>

Lue lisää teoksen tutkimuksellista taustaa Geologi-lehden artikkelista >>