IHME Helsinki 2022 -teosraportti 6#

08/04/2022

Kuudes viikko – riisi ja taide

Amar Kanwarin Learning from Doubt -verkkokurssi on osa jatkuvassa muutoksessa olevaa ja yhä uudelleen uusin tavoin konkretisoituvaa installaatiota ja taidenäyttelyä The Sovereign Forest. Learning from Doubtin kuudennella viikolla kurssilla keskitytään yhteen kokonaisuuden tärkeimmistä osa-alueista: Odishassa, Narishon kylässä sijaitsevaan riisisiemenpankkiin, joka on myös osa The Sovereign Forest -installaatiota.

Kurssisivulla on saatavilla hyvin laaja kokonaisuus materiaaleja aina haastatteluista lehtijuttuihin, Intian maataloushistoriaa käsittelevistä akateemisista artikkeleista nälänhätää selventäviin kirjoituksiin. Kuudes viikko on Learning from Doubtin näkökulmasta hyvin oleellinen, sillä sen sisällöissä risteää paikallinen ja globaali rikos, valtion ja ihmisen välinen suhde, sekä The Sovereign Forest ylipäätään.

Vaikka keskiössä on riisisiemenet, siemenpankki ja eri riisilajikkeet avaavat useita historiallisia, kulttuurisia ja maankäyttöön sekä maailmanlaajuisiin ruokamarkkinoihin liittyviä paikallisia ja globaaleja keskusteluja ja teemoja tarkastelun alaiseksi. Näitä teemoja puretaan erityisesti Intian maatalouden historian kautta, mutta keskustelu ylettyy The Sovereign Forestille tyypilliseen tapaan aina yksilön tasolle saakka.

 

Vihreä vallankumous

Vihreällä vallankumouksella (engl. The Green Revolution) tarkoitetaan väestönkasvun jyrkän nousun myötä syntyneen nälänhädän kitkemiseksi kehitettyjä maatalouden tuottavuuden parannuskeinoja. Intiassa kuitenkin Vihreän vallankumouksen aiheuttamat ongelmat ja tuhot sekä yksittäiselle maanviljelijälle että useille eri alkuperäisriisilajeille ovat olleet huomattavan laajat, kuten Ann Raeboline, Lincy Nelson, Kavitha Ravichandran ja Usha Antony ovat esittäneet.

Natabar Sarangi, entinen opettaja ja nykyinen maaniviljelijä-siemenaktivisti, kertoo haastattelussa jatkaneensa oman isänsä perintöä ryhtymällä eläkkeellä viljelemään maata. Hän kertoo käyttäneensä Vihreän vallankumouksen myötä yleistyneitä nopeammin kasvavia siemeniä sekä haitallisia lannoitteita ja torjunta-aineita, mutta siirtyneensä maaseutuviljelyn eli desi chasan piiriin nähtyään viljeltävien lajien yksipuolisuuden aiheuttamat haitat. Taustalla on myös ajatus riisilajien välisistä eroista: esimerkiksi  toiset ovat terveellisempiä, toiset soveltuvat hyvin tiettyjen ruokien valmistamiseen. Kyseessä on siis lajikkeiden välisten erojen korostaminen.

 

Kestävyys ja oppiminen

Tämä siemenpankki ei ole arkisto, johon kerätty siemenlaji säilötään ja sitten unohdetaan, vaan lajit ovat tarkasti ja laajasti esillä, ja ne on kirjattu muistiin huolellisesti. The Sovereign Forest -installaatiossa on esillä 272 eri lajiketta, mutta itse siemenpankissa on useita satoja enemmän. Sen on tarkoitus, kuten pankin avainhenkilö Yubraj Swain kertoo, ylläpitää kestävää viljelyä myös pitkällä aikavälillä. Painopiste onkin siis siementen käytettävyydessä, ei esimerkiksi taloudellisessa hyödyssä.  Kanwar on aiemmin todennut, että ihmisen on hahmotettava kestävyys uudelleen. Kuudennella viikolla esiin nousee kysymyksiä kuten mitä voimme oppia maankäytön historiasta? Millä käsitteillä puhumme luonnosta tai kestävyydestä ja miten ne muovaavat käsitystämme siitä?

Yksi Learning from Doubt -kurssin motiiveista on hahmottaa tapoja katsoa ja ajatella uudelleen, uusin tavoin. Viime viikolla esitelty ajatus, että puu on itsenäinen, liittyy oleellisesti tämän viikon ihmisen ja maan välisen hyötysuhteen tutkimiseen. Siemenpankissa ja sen tuomisessa osaksi taideteosta korostuu molemminpuolinen kunnioittava suhde. Ihminen on vastuussa maasta, luonnosta, ilmastosta. Ekokriisin ymmärtämisessä ja siitä oppimisessa juuri Learning from Doubtin kaltaiset kokonaisuudet ovatkin siis aivan oleellisia.

 

IHME Helsingin harjoittelija Eero Karjalainen raportoi Amar Kanwarin kurssista IHME Helsingin kanavissa koko kurssin keston ajan. Tekstit julkaistaan ja ne ovat luettavissa raportit-arkistossa.